Onnellisuuden logiikka

Tänään mietin onnellisuuden logiikkaa.

Sitä, miten hyvän mielen saa puhtaan, juuri ripustetun pyykin tuoksusta, rasvavanasta lieden pinnalla, leluista ympäri asuntoa, pienistä ja terävistä jalkapohjaa viiltävistä kivistä eteisen lattialla ja tiskikoneen tuoksusta, joka saa luukun aukaistessa nenän kutiamaan aivastukseen saakka.

Sitä, miten pakahduttavaa on nostaa unenpöppyriäinen, lämmin vauva syliin ja saada pienet sormet puristumaan omiin hiuksiin kiinni niiden irtilähtemisenkin uhalla.

Sitä, miten upeaa on asua asunnossa, jonka ovessa lukee vain yksi sukunimi ja jonka eteisessä on kenkiä varten hankittuna yksi kaappi. Ja jonka remontti ei ikinä taida valmistua.

Sitä, miten sade ropistaa lasiin ja metsä kohahtaa tuulessa ikkunan takana, miltei kosketusetäisyydessä, kietoen meidät kainaloonsa, osaksi muiden taimien joukkoa.

Sitä, miten vaikerrukseni ja vaivani kääntyvät hetkessä iloksi ja lauluksi, jos vain haluan ne niin kokea.

Sitä, miten pienistä asioista saa koettua suurimmat läikähdykset ja miten ne suurimmat asiat voivatkin olla niin arkisia, milteipä itsestäänselvyyksiä, toisinaan jopa ajattelemattomia, kunnes taas muistuttavat konkretiallaan ja olemassaolollaan minua siitä, miten paljon hyvää elämässä on.

Sitä, miten asiat kietoutuvat toisiinsa, kiertyvät, erkanevat uusiin suuntiin ja polkuihin ja risteyksiin pois toistensa näkö- ja vaikutuspiiristä tullakseen taas jonkin ajan päästä yhteen uuden kerroksen ja syklin kautta.

Sitä, miten asiat, ilmiöt, haaveet ja rukoukset liittyvät toisiinsa, hakevat polariteettinsa ja vetovoimansa ja minulta salaa, piilossa, muodostavat kokonaisuuden, maailmankaikkeuden, paljastaen sitä pieninä yllätyksinä, viesteinä, tapahtumina, opetuksina.

Sitä, miten huikeaa on nähdä, oivaltaa, ymmärtää ja tuntea itsessään se kaikki, se kokonaisuus, ne sirpaleet ja palat, se elämä, joka on mennyt ja syyt sen mutkiin ja tajuta, että voi uskoa tulevaan luottamalla, kuuntelemalla, katsomalla.

Sitä, miten on mahdollista nähdä itsensä ja toiset, maailmankaikkeuden meissä kaikissa. Onnen.